top of page
  • Writer's pictureMaarit Eronen

Miten harjoittelen itselle kuolemista?



Ollessani pikkutyttö isä pyysi minua tarkistamaan, toimivatko hänen Morriksensa valot. Etu- ja takavaloista selvisin, mutta — mikä on rekisterikilpi? En kerta kaikkiaan tiennyt, mitä pitäisi katsoa. Isä hermostui, ja minä koin itseni tyhmäksi.


Kun olen lukenut Raamatusta Jeesuksen kehotuksen: “Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä” (Mark. 8:34), olen kokenut samaa kuin koin pikkutyttönä: olen huono ja tyhmä. Haluan kyllä sydämestäni seurata Jeesusta, mutta en pysty tähän ensimmäiseenkään asiaan, jota Jeesus tuntuu pyytävän. Pitkään kuulin tällaisissa raamatunkohdissa tuomiota. Pystytkö samastumaan?


Daavid kirjoittaa, että Jumala johdattaa meitä vanhurskauden teitä (Ps. 23:3). Jumala on aloitteentekijä. Hän tarttuu toimeen. Hän tietää päämäärän. Meidän tehtävämme on vain seurata, mutta minä ainakin luulen itse tietäväni, mikä suunta on minulle paras. On vaikea luottaa, että Jumala todella tietää.


Mikä mahtaakaan olla Jumalan päämäärä? Eikö ensisijaisesti se, että elämme yhä lähempänä häntä? “Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan.” (Mark. 3:14) Sitten alamme muuttua Jeesuksen kaltaisiksi. “Jumala on näet ennalta määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi ne, jotka hän on valinnut.” (Room. 8:29 UT2020)


Kuitenkaan minä en pysty saamaan aikaan läheisyyttä, muuttumista tai itseni kieltämistä. Jumala on tässäkin aloitteentekijä. Ensin hän antaa lahjaksi uskon. Pohjimmiltaan myös luottamus on lahjaa. Lahjat otetaan vastaan. Tai ne hylätään.


Olen alkanut tajuta, että myös itsensä kieltäminen on lahja. Otanko sen vastaan? Tehtäväni on harjoitella sen käyttöä. Silloin elämän vastoinkäymiset ovatkin kutsuja kuolla omille tarpeilleni ja toiveilleni.


Jos rakkaudesta Jeesukseen suostun hänen tahtoonsa, voin luottaa, että Jumala käyttää kaikkea minun parhaakseni (Room. 8:28). Voin ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se tulee.

Voisiko tämä olla sitä vanhurskauden tietä, jota pitkin paimen johtaa meitä? Olisiko tarkoitus taapertaa yhä lähemmäksi Jeesusta?


Huono itsetunto estää luottamasta

Vuosia sitten kun uskon karilleajon seurauksena vielä pärskin vettä keuhkoistani, sain käsiini Brennan Manningin kirjan Ruthless Trust. Manning kirjoittaa, että todellinen luottamus johtaa aina epävarmuuteen. Ihminen heittäytyy johdatettavaksi ilman takuita onnistumisesta vain, koska Jumala on viittilöinyt tiettyyn suuntaan ja luvannut olla hänen kanssaan. Sekin on itsensä kieltämistä.

Manning kuvailee suurimmiksi luottamuksen esteekseen huonoa itsetuntoaan. Minäkin olen kokenut, kuinka vaativa ja töykeä epäterveen itsetunnon ääni on. Se syyttää ja arvostelee, tuomitsee ja nuhtelee. Jotta Manning saattoi kasvaa luottamuksessa, hänen oli uskallettava olla Jumalan edessä rehellisesti sitä, mitä on, ja ottaa vastaan Jumalan rakkaus. Myös se on itselle kuolemista. Samastun tähän. Ehkä myös sinä?


Jeesus on ristillä asettanut minut oikeaan asemaan Jumalan kanssa, tehnyt minut vanhurskaaksi. Miten voin elää tuota Jeesus-vanhurskautta todeksi?


Kehittelin tällaisen yhtälön: johdatus + kuuliaisuus = vanhurskas elämä. Jumala osoittaa tavalla tai toisella, miten minun pitäisi elää ja mitä tehdä. Minä vastaan siihen luottamalla häneen ja toimimalla hänen tahtonsa mukaan. Sen seurauksena minä muutun Jeesuksen kaltaiseksi ja elämästäni seuraa hyvää jälkeä, vanhurskautta.

Kannustan sinua tällä viikolla ottamaan vastoinkäymiset mahdollisuuksina harjoitella itselle kuolemista ja luottamuksen tietoista kiinnittämistä Herraan. Voit ehkä sanoa: “Luotan sinuun tässäkin asiassa.”


Kuvateksti: Se tunne, kun ei osaa, mitä pitäisi osata. (En osannut tarkistaa auton valoja.)

Kuva: Marc Pascual/Pixabay


Luottamusblogin tekstit ovat lyhennettyjä versioita uudesta Koko painolla -raamattutyökirjasta. Lue kirjasta lisää tai tilaa se täältä.


Ja jos olisit kiinnostunut käyttämään näitä raamattutyökirjoja pienryhmän apuvälineenä, lue asiasta lisää täältä.

152 views0 comments

Recent Posts

See All

Comments


Post: Blog2 Post
bottom of page