Kyllä harmitti! Ajoin liikennevaloissa edellä seisovan auton perään. Vaikka vauhtia ei juuri ollut, lava-auton peräkoukku tunkeutui rusahtaen autoni jäähdyttimen säleikön läpi.
Kun iltapäiväruuhka virtasi molemmilta puolilta ohitseni, autoni “laski alleen”. Olin vieraassa kaupungissa, vieraassa maassa tuhannen kilometrin päässä Etelä-Afrikan kodistani. Huono ajoitus ja täysin turha kolari!
Muutettuani Etelä-Afrikkaan vuonna 2014 ostin auton. Autonmyyjä antoi tingata hinnasta melkein viidenneksen kuultuaan, että olen lähetystyöntekijä. Hän paljasti, että oli tehnyt Jumalan kanssa jonkin sopimuksen, jota ei ollut pitänyt. Nyt se tuli hänen mieleensä, ja siksi hän myi auton minulle tavallista halvemmalla.
Ajoin Polollani seitsemän vuotta, kunnes tuon pikkukolarin seurauksena se meni lunastukseen juuri ennen kuin olin lähdössä Suomeen uusimaan viisumiani. Suomen-matkalla koinkin yllättäen Jumalan johdattavan minut muuttamaan takaisin Suomeen ja ostamaan elämäni ensimmäisen asunnon.
Auton vakuutusrahat olivat tililläni, kun nyt hain asuntolainaa. Auton arvo oli säilynyt, sillä vakuutusraha oli vain hieman pienempi, kuin mitä olin autosta alun perin maksanut. Ilman huonoon saumaan tullutta turhaa kolaria minulla ei olisi ollut ylimääräistä rahaa tililläni enkä ehkä olisi saanut kokea asuntolainaihmettä.
Olin kuullut tällaisista johdatuksista, mutta en uskonut, että sellainen tulisi koskaan omalle kohdalleni. Oletko sinä ajatellut näin? Että sinä et saa kokea Jumalan selvää tarttumista raha-asioihisi?
Jeesus pitää huolta myös toimeentulostamme. Voisiko lupaus ylivuotavasta maljasta (Ps. 23:5) tarkoittaa juuri sitä?
Uskaltaisinko kiittää jopa menetyksistä?
Raamatussa on 2350 jaetta, jotka koskevat rahaa.* Yksi niistä on Hepr. 13:5: “Älkää ahnehtiko rahaa vaan olkaa tyytyväisiä siihen, mitä teillä on. Jumalahan on sanonut: ‘Minä en taatusti jätä sinua, koskaan en sinua hylkää’”. (UT2020) Mitä? Tämä on mielestäni maailman lohduttavin lupaus: Jumala ei koskaan jätä minua. Olen lukenut sen sata kertaa ja nyt vasta huomasin, että se liittyykin taloudelliseen huolenpitoon.
Meidän ei kuulu luottaa rahaan, minkä osoitus ahnehtiminen on. Vaikka meillä olisi puutettakin, voimme olla Jumalalle kiitollisia siitä, mitä meillä on. Ja entä jos kaiken kukkuraksi uskaltaisin kiittää jopa menetyksistä, kuten omassa tarinassani autokolarista, josta koituikin siunaus?
Siunaus voi olla taloudellista, mutta myös muunlaista. Se voi olla esimerkiksi ihmisenä kasvua tai jumalasuhteen syvenemistä, ihmissuhteen korjaantumista tai uuden työpaikan saamista.
Uskaltaisinko osoittaa niin radikaalia luottamusta, että kiittäisin kaikesta, myös haasteista, jo ennen kuin tiedän, miten asiat ratkeavat? Ja luottaisinko Jumalan huolenpitoon niin paljon, että hänen johdatuksessaan antaisin toiselle tarvitsevalle vaikka vähästäni? Omastaan antaminen voi olla aika hyvä mittari siihen, luotanko Jumalaan vai rahaan. Omastaan antaminen on usein vaikeaa, mutta sitäkin voi harjoitella. Se on hyvä keino murtaa rahaan turvautumisen voimaa. Muutaman euronkin antamisella on mahdollista pitää sydän pehmeänä.
Raamatun lupaus on, että et ole rahahaasteissa omassa varassasi, vaan Jeesus kulkee rinnallasi ja auttaa löytämään tien eteenpäin.
Kuvateksti: Voisiko Psalmin 23 ylitsevuotava malja tarkoittaa Jumalan huolenpitoa myös taloudestani? Kuva: Pixabay
Luottamusblogin tekstit löytyvät kokonaisuudessaan Koko painolla -raamattutyökirjasta. Lue kirjasta lisää tai tilaa se täältä.
Ja jos olisit kiinnostunut käyttämään näitä Syvälle Sanaan -työkirjoja pienryhmän apuvälineenä, lue asiasta lisää täältä.