En ollut uskoa korviani. Olin tehnyt videon erään nuorukaisen umpikujatilanteesta selviytymisestä, ja nyt ystäväni kertoi, ettei tarina ollutkaan totta. Oliko kolmen kuukauden työ suunnitteluineen, kuvaamisineen ja editoimisineen mennyt hukkaan? Tein Etelä-Afrikassa Yksi elämä -videosarjaa, jossa kerroin aina yhden henkilön tarinan niin, että hän itse näytteli itseään ja tarinaan kuuluvat muut henkilöt, kuten vanhemmat, koulukaverit tai ravintolan asiakkaat, olivat vapaaehtoisia lähetyskeskukseltamme.
Tämän nuorukaisen tarinassa oli ollut melkein sata vapaaehtoista. Olin lisäksi nähnyt paljon vaivaa saadakseni kuvausluvan vankilassa kuvattavaa kohtausta varten. Ja nyt kävi ilmi, että hän oli valehdellut. Video täytyi “tappaa”, siis poistaa somesta ja televisiolevityksestä. Hyvä, etten olisi halunnut tappaa tätä kaveria. (Onneksi hän ei ollut samassa kaupungissa.)
Totuudella on väliä
Kristillisen maailmankuvan mukaan totuus on olemassa ja sen voi tuntea. Minä en välttämättä tiedä koko totuutta, mutta Jumala tietää. Voin tietää riittävästi, jotta voin elää järjellisesti. Jos mikään ei ole totta vaan kaikki on suhteellista, elämältä puuttuu pohja. Seuraa kaaos.
Ajattele vaikka matematiikkaa. Jos yksi plus yksi ei olekaan aina kaksi, vaan vaihtelee laskijan tunteen mukaan, rakennukset ja sillat sortuisivat, lentokoneet putoaisivat ja laivat uppoaisivat. Koronavirus on tehnyt tulevaisuuden suunnittelusta epävarmaa, mutta elämää ei voisi pohjata mihinkään, jos totuuden olemassa olo kiellettäisiin.
Jeesus sanoo olevansa totuus, ja hänen näkökulmastaan totuuden kokonaisempi tietäminen näyttää olevan yhteydessä elämiseen hänen tahtomallaan tavalla. (Joh. 7:17, 8:31)
Ajattelen myös, että mitä totuudellisemmin elän itse, sitä enemmän voin tuntea totuutta. Esimerkiksi pyrin olemaan rehellinen itselleni — ja tarpeen mukaan toisille — motiiveistani ja asenteistani.
Yllättäviä käänteitä
Koska totuus on minulle tärkeä arvo, logossanikin lukee “tositarinoita”. Ehkä journalismitaustani takia tahdon kuvata ja välittää sellaista, mikä on oikeasti tapahtunut. Tai ehkä en vain osaa luoda uskottavaa fiktiota? Harrastan akvarellia. Kun maalaankin, mieluiten katson mallia.
Pidän vesivärin ennakoimattomuudesta. Se muistuttaa minua elämän yllättävyydestä. Joskus niin sanotuista virheistä voikin tulla jotain kaunista.
Sitä symboloi logoni taustalla oleva viiru. Elämä ei ole suoraviivaista, vaan saamme kiertää monenlaista sakkokierrosta tai kiertotietä, mutta matka kuitenkin jatkuu eikä Jumalan kanssa mikään mene hukkaan.
Onko sinulla kismittäviä kokemuksia, joita kadut, harmittelet tai joista syytät toisia? Uskaltaisitko antaa ne Jumalan käsiin? Jospa hän tekisi niistäkin jotain kaunista?
Vaikka Yksi elämä -nuorukaisesta tekemäni video meni roskakoriin, ei sen tekeminen ehkä kuitenkaan täysin turhaa ollut. Opin valtavasti, sillä se oli ensimmäinen video, jonka tein alusta loppuun yksin.
Lisäksi sitä tehdessä joku saattoi siirtyä pimeydestä valoon. Vankilakohtausta varten järjestimme todellisen evankelioimiskokouksen, jonka lopuksi muutamat vangit nostivat kätensä uskoontulon merkiksi. Kuka tietää, millaiset kerrannaisvaikutukset sillä oli?
Comments