Uskottavuus on taitolaji. Valitettavasti sekä naisten viihdekirjallisuudessa että kristillisessä fiktiossa on joskus sama ongelma: lukiessa joutuu pyörittelemään silmiään. Elämä vain ei ole tuollaista! Viihdekirjallisuudessa ei tosin tavoitellakaan mitään elämää suurempaa syväluotausta, mutta mielestäni aikuisten satujen tulisi kuitenkin kuulostaa todelta.
Yksi ehdoton suosikkini on James A. Michener, joka kirjoitti massiivisia historiallisia romaaneja uskottavasti. Hänen kirjoistaan opin valtavasti esim. Puolan tai Hawaijin historiasta. Mutta tässä on siis ehkä lomalukemiseksi sopivia vaihtoehtoja, joiden tarinat olivat mielestäni uskottavia.
Top two kevyemmät romaanit
1. Ann-Christin Antell, Puuvillatehtaan varjossa, Gummerus 2021
Äitini ihastui tähän Turkuun sijoittuvaan historialliseen romaanin ja suositteli sitä minullekin. Sen keskiössä on tietenkin romanssi. Päähenkilöt ovat fiktiivisiä, mutta tarinaa rytmittävät historialliset ilmiöt ja tositapahtumat.
Ajoittain luonteen kuvaus on aika ohutta, mutta lukukokemuksesta teki erityisen mielenkiintoisen se, että olen asunut Turussa 1980-luvulla ja koska äitini ja minä olemme viime kesinä lomailleet Turussa. Viime vuonna kävimme esimerkiksi Turun vanhassa kirjastorakennuksessa, missä jatko-osan, Puuvillatehtaan perijä (Gummerus 2022), päähenkilö työskenteli. Antellin kirjojen erityisiksi ansioiksi sanoisin hyvin maalattua ajankuvaa, historiallisten tapahtumien tekemistä eläviksi yksilön kokemusten kautta ja Suomen historiaan tutustumista tarinan kautta. Seuraava kirja Puuvillatehtaan kilpailija ilmestynee 2023.
2. Yoyo Moyes, Elä rohkeasti, Gummerus 2018
Etsin kirjastosta väsyneille aivoilleni lomalukemista ja valitsin hyllystä tämän. Hyvin kirjoitettu tarina imaisi välittömästi myös siksi, että se tapahtuu New Yorkissa, missä asuin 2000-luvun vaihteessa. Pystyin kuvittelemaan tapahtumapaikat, mikä tietenkin teki lukukokemuksesta hyvin visuaalisen.
Kävi ilmi, että luin kirjan väärässä järjestyksessä ja trilogian kaksi ensimmäistä osaa, Kerro minulle jotain hyvää (2015) ja Jos olisit tässä (2016) olisi kannattanut lukea ensin. No, luin ne kaksi sitten oikeassa järjestyksessä myöhemmin. Ihastuin päähenkilöön Louisa Clarkiin, jonka inhimillisyys ja vastentahtoinen rohkeus puhutteli minua, vaikka tapahtumat ovatkin epätavallisia (kuitenkin uskottavia). Sarjan romantiikka ei ole yltiöimelää. Kerronta on elokuvamaista ja todella nappaa otteeseensa. Ehkä laadukkaammasta päästä kevyempää kirjallisuutta ja ainakin minulle sopivaa lomalukemista.
Muissa postauksissa on tieto- ja kaunokirjallisuuden sekä elämänkertojen sekä englanninkielisten kirjojen suosikkini 2022.