Search
  • Maarit Eronen

5 syytä miksi minusta melkein ei tullut kirjailijaa

Updated: Mar 3, 2021

Istuin pulpetissa ahdistuneena. Aurinko levittäytyi luokan ikkunoista, mutta valo ei yltänyt aivoihini asti. Ympäriltä kuului lyijykynän suhinaa ja pyyhekumin hinkkaamista, mutta oma kynäni lepäsi voipuneesti sormissani.


Minuutit laukkasivat, välituntikello pärähti eikä edessäni olevassa ainevihossa ollut otsikon lisäksi sanan sanaa.

1. Lyttäisikö opettaja?


Se, miten äidinkielenopettajani kommentoi epäonnistumistani, olisi saattanut ratkaista, olisiko kirjoittajan blokistani tullut pysyvä. Ei tullut. Hän osoitti myötätuntoa.


Tunsin hieman myötähäpeää, kun myöhemmin luin kouluaikaisia aineitani. Viisikko-, Kolme etsivää- ja Neiti etsivä -sarjat inspiroivat minuakin kirjoittamaan seikkailutarinoita.


Fiktion kirjoittamisessa en ole vieläkään parhaimmillani. Minulta sujuu tosielämän raportointi ja ihmiskohtaloiden kiemuroiden kuvaus.


Ylioppilaskokeessa sain äidinkielestä ainoan älläni. Tulevassa työssäni halusin myös kirjoittaa, joten hain opiskelemaan tiedotusoppia Helsingin yliopistoon. Mutta pääsinkin vahingossa Valtion Askartelunohjaajaopistoon.


2. Näpläsin muuta kuin näppäimistöä


Olin uteliaisuuttani hakenut ja päässyt askartelunohjaajaopiston pääsykokeisiin, jotka olivat kiehtovat. Monien hermoillessa kokeissa minä mietin, annetaanko hylätyille palautetta, missä meni pieleen.


Askartelunohjaajakoulutuksessa en työstänyt sanoja vaan savea, puuta ja metallia sekä lankoja, kankaita ja paperia.


Kirjoitustaidosta toki on hyötyä työssä kuin työssä, mutta näytti siltä, että sormeni näpläisivät monenlaista muuta kuin näppäimistöä.


Sitten tulin uskoon, ja Jumala johdattikin minut takaisin viestinnän pariin.


3. Minun ei pitänyt opiskella kirjoittamista


Aloitin työt Suomen Lähetysnuorten tiedottajana. Aloin tehdä sisäiseen viestintään uutislehdykkää ja ulospäin suuntautuvaa aikakausilehteä. Löysin kutsumukseni.


Tähtäsin lähetystyöhön ja halusin paneutua johonkin sellaiseen viestinnän alaan, joka ei perustunut kirjoittamiseen. Vieraalla kielellä olisin aina kielipuoli.


Jumala johdattikin opiskelemaan journalismia, englanniksi. Opiskeltuani sitä YWAM-järjestön Kansojen yliopistossa, aloin kirjoittaa juttuja suomalaisiin kristillisiin lehtiin.


Mutta melkein en lähtenyt opiskelemaan ollenkaan, sillä opiskelu oli turhaa, koska Jeesus oli tulossa.


4. Jeesus tulee pian


Kun -90-luvun alussa mietin journalismiopintojani, eräs ystäväni kannusti opintojen sijaan panostamaan evankelioimistyöhön. Jeesus oli tulossa, ja opiskelu oli kalliin ajan hukkaa.


Tähän kohtaan Jeesus antoi minulle näyn, jossa olin taivaassa jonottamassa kruunuani. Kun onnen täyteydestä pakahtumaisillani polvistuin hänen edessään ja hän laski kruunun hiuksilleni, se menikin pääni läpi ja jäi roikkumaan kaulaani.


Todellakinko, kurkotan liian korkealle, liian suurta kruunua? Ei, vaan pääni oli vielä liian pieni minulle varattuun kruunuun.


Eli lähdin opiskelemaan. Ja englanniksi kirjoittamalla olen tavoittanut enemmän ihmisiä kuin olisin koskaan voinut tavoittaa ovelta ovelle -kampanjalla.


Vuonna 2010 tosin rakastuin videoon, ja kirjoittaminen jäi taustalle.


5. Rakastuin videoon


Olin mukana käynnistämässä kristillistä uutisohjelmaa, Sunnuntaikatsausta. Liikkuvan kuvan kerrontavoima sai minut pauloihinsa, ja opiskelin Keudassa dokumenttiohjelman tekoa.


Muutin Etelä-Afrikkaan ja tein videoita. Kirjoittaminen rajoittui videokäsikirjoitusten ja voice overeiden tekemiseen. Tosin täytyy sanoa, että kirjoittava videotuottaja on aika kova yhdistelmä. Moni mediaosaaja on kuin raajarikko ilman kirjoitustaitoa.


Sitten syliini tuli kirjaprojekti, Kadun kukka. En sitä tavoitellut enkä etsinyt. Ilman mitään omia kunnianhimojani kirja ilmestyi englanniksi, saksaksi ja suomeksi. Ja voitti ällistyksekseni Vuoden kristillinen kirja 2019 -palkinnon.


Kirjan kirjoittaminen oli tuonut syvää iloa ja tyydytystä. Autolla ajaessani sielustani alkoi pulpahdella kaipausta kirjoittaa lisää.


Alkuvuodesta 2020 koin Jumalan puhuvan, että nyt oli aika aloittaa oman tarinani kirjoittaminen. Miten ihmeessä saisin raivattua sille aikaa? Sitten tuli korona. Ja aikaa oli yllin kyllin.


Astu omaan luovuuteesi!


Oma tarinani on tulossa ulos kesällä 2021. Se käsittelee kutsumusta, johdatusta ja sisäistä matkaa omien kipujen ja Kipujen Tuttavan kanssa. Iso työ, mutta syvästi tyydyttävä. Jospa elämästäni voisi tulla leipää lukijoille.


Miksi sinä teet sitä, mitä teet? Jos se ei tuo sinulle iloa, olisiko aika ottaa askelia uuteen suuntaan? Vaikka vain pieniä.


Jumala on laittanut sinuun luovuutta ja lahjakkuutta, jota toteuttamalla saat kokea syvää tyydytystä. Koskaan ei ole liian myöhäistä astua siihen, kuka syvimmiltäsi olet!


#kutsumus #luovuus #kirjailija #rohkeus

51 views0 comments

Recent Posts

See All